Amerika

Meemien maailma luhistuu niskaamme: rauhanturvaajat vastaan terroristit, vapaustaistelijat vastaan ekstremistit, edistykselliset vastaan joiden oletamme olevan taantumuksellisia. On tärkeää muistaa että sanalla ei ole merkitystä ellei se ole jonkin oikea nimi; joku jota kutsutaan “pahaksi” voi olla kaikkea muuta. Aikamme dramaattisin termi on “ekstremistit”, joten meidän tulisi tutkia ja katsoa että mitä se oikeasti tarkoittaa.

Ekstremisti on nykyisessä kielenkäytössä joku joka ei ole samaa mieltä “modernin yhteiskunnan” kanssa: yhdistelmä teollista kapitalismia ja henkilökohtaista vapautta demokraattisissa järjestelmissä on se mikä määrittää edistyksellisen länsimaailman. Koko Euroopalla ja Pohjois-Amerikalla, ja suurimmalla osalla heidän liittolaisistaan, on jokin vivahde tämäntyyppisestä systeemistä. Näiden lisäksi sitä vielä pidetään syynä tukea länttä sen ristiretkillään: tuomme “vapautta” ja hienon tavarakeskeisen elämäntyylin.

Jokatapauksessa, sellainen nyky-yhteiskunta on nimensä mukaisesti hyvin suosittu, koska se kertoo jokaiselle että he ovat vastuussa vain itsestään ja omista eduistaan, ja että ei ole tarvetta muunlaiselle yhteiskunnalliselle osallistumiselle. Tee sitä mikä hyödyttää sinua henkilökohtaisesti, sekä materiaalisesti että sosiaalisessa arvossa. Useimmat ihmiset eivät ymmärrä miksi joku vastustaisi tätä, joten “ekstremistit” tapaavat toimia ajallemme luonnollisen sissisodan kautta, jota joskus kutsutaan “terrorismiksi”.

Niin, kun sinulla on vastassa ylivoima, ei sata-, ei tuhat-, mutta todennäköisemmin miljoonakertainen, toimintatapasi muuttuvat määritelmältään äärimmäisiksi, ja siksi ei ole juurikaan järkevää olla iskemättä päättäväisesti keinolla millä hyvänsä. Ekstremisti on henkilö joka uskoo että useimpien seuraama polku johtaa tuhoon, ja on siitä syystä halukas kiireiseen toimintaan.

Ekstremistejä yhdistää heidän haluttomuutensa myöntyä jonkun huonoon päämäärään johtavan idean suosioon, vaikka se loppu olisi kaukana. Useimpien poliitikkojen tavoin he näkevät että keskivertohenkilö ei tiedä juuri enempää kuin mitä tilinauhojen välillä tapahtuu. He tietävät sen keskiarvona, ja ryhmänä keskinmääräisiä, ihmiset tapaavat olla itsekkäitä, lyhytnäköisiä, ja sekä säälin että vihamielisyyden tunteiden manipuloimia. Ekstremistit ovat ristiriidassa nyky-yhteiskunnan kanssa, koska se vaanii näitä taipumuksia eikä kiinnitä huomiota pidemmän tähtäimen ongelmiin.

Koska suurin osa ihmisistä ei ymmärrä kuinka liberaalis-demokraattinen yhteiskunta voi johtaa turmioon, mennään askel askeleelta: liberaali demokratia on demokraattisen yhteiskunnan ja teollisen kapitalismin yhteenliittymä, joka järjestää sekä poliittisia/sosiaalisia että taloudellisia vapauksia väestöilleen. Jotta tämä vapaus olisi mahdollinen, rahaa täytyy käyttää väestön ohjailuun. Mihin on varaa, sitä voi tehdä. Tämä vuorostaan tarkoittaa että jokainen maapläntti, jokainen puu, ja jokainen luonnonvara nähdään vain sen rahallisen arvon kautta.

(Liberaalit demokratiat ovat kuuluisia siitä, että antavat poliittisen äänen heille jotka vastustavat sitä, kuten ympäristöaktivisteille ja uskonnollisille ryhmille. Mutta kysykäämme: mitä strategisesti tärkeää nämä ryhmittymät ovat saaneet aikaiseksi viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana? He viivyttävät jonkinverran rakennusta, saavat muutaman saastuttajan kiikkiin, vakuuttavat keskiluokan kierrättämään, mutta eivät ole viivyttäneet tai johtaneet harhaan ihmisten laajamittaista leviämistä siihen pisteeseen, missä rikkumaton luonnollinen alue on harvinaisuutta. Uskonnolliset ryhmät eivät ole suojelleet omia jäseniään niiltä joiden näkevät olevan moraalittomia taipumuksia yhteiskunnassa. Loputtomien yksityiskohtien taistelussa ilman ratkaisevia iskuja ei voi voittaa.)

Tässä on yhteiskuntamme tulevaisuus: nykyaika leviää kaikkialle suunnattoman suosittuna. Pian jokainen kansa elää kuten amerikkalaiset elävät ja omaavat heidän kaikki vahvuudet, mukaanlukien ydinvoiman ja ydinaseet. Koska ihmisiä on enemmän, rakennetaan lisää asumuksia, ja se jäljellejäävä erämaa on pieniä kansallispuistoja. Kun väestöntiheys nousee, kerrostalot korvaavat talot, joilla on nurmikkoa ja puutarhaa. Koska suurin osa ihmisistä shoppailee pakonomaisesti moderneissa yhteiskunnissa, ostoskeskuksia ja suuria tavarataloja rakennetaan viiden kilometrin välein, kuten amerikkalaisissa kaupungeissa näyttää olevan.

Kaikki nämä uudet ruokittavat suut — mitä he syövät? Kala on selvä proteiininlähde, mutta jo nyt merten kala on liian täynnä elohopeaa ollakseen terveellistä syötäväksi useammin kuin kerran kuukaudessa, ja varat ovat hupenemassa. “Varat” ovat tietystikin meidän pöhkö abstraktio eläville eläinkannoille, joiden täytyy uudistaa itsensä eivätkä taianomaisesti ilmesty haluamissamme määrissä, kuten hampurilaiset pikaruokaloissa. Nämä ihmiset tarvitsevat myös hedelmiä ja kasviksia, mutta ne tulevat olemaan yhä kalliimpia koska maata on rajoitetusti järjestyneelle viljelylle. Käsitätkö, henkilö ei ole vain se tila jota tarvitaan asunnolle ja parkkitilalle, mutta ne monta eekkeriä maata hänen ravitsemisekseen.

Henkilö on myös vettä juomiseen, ruoanlaittoon ja kylpemiseen. Meidän makean veden varamme ovat jo rajalliset, mutta tällä hetkellä ne ovat vain kalliita. Tulevaisuudessa ne jäävät valikoivasti ulottumattomiin. Ongelma väestön kanssa ei ole se että mihin kyseiset ihmiset laitetaan, koska jos kyse olisi vain tilasta yksilöille, me voisimme ahtaa pallolle viisikymmentä miljardia, mutta mihin laittaa ne järjestelmät joita he tarvitsevat selviytyäkseen: makea vesi, ruoka, harjoittelutila, shoppailutila, palvontatila, työtila ja niin edelleen.

Kuten suuri naturalisti John Muir sanoi, kapitalismin ongelma on että se laittaa kaikkeen hintalapun — ja niin mitään ei arvosteta sen silkan vaikutuksen ja elämälle antaman ei-materiaalisen panoksen perusteella. Kauniista vuorenrinteestä voi tulla virkistysalue, mutta demokraattisessa yhteiskunnassa ei ole loogista reittiä tekemään siitä lähellä asuvien arvostamaa vuorenrinnettä. Ainutlaatuiset metsät ja eläimet? No, minkä arvoisia ne ovat? Näytä rahat, ihmiset sanovat, ja tarkoittamattaan luovat yhdessä ahneutta.

Joten: väestön kasvaessa myös tilanhävikki kasvaa. Lisäksi, myös saaste lisääntyy, koska nämä kaikki ihmiset ajavat autoja ja ostavat tuotteita jotka luovat myrkyllistä jätettä. Pysäyttääkö hallitus heidät? Tähän mennessä historian suurin lakia säätävä hallitus, maailman suurimmalla vankilaväestöllään, on epäonnistunut estämään myrkkyjen kippaamista ja “savuttajien”, raskaasti saastuttavien autojen, ajamista. Miten muu maailma tulee pärjäämään?

Sitä suurempi on vaikutus kulttuuriin. Korkeakulttuuri — klassinen taide, kirjallisuus, musiikki, teatteri — on säilynyt koska on ollut suosittua koulutettujen ja rahaa perineiden piirissä. Se ei ole yhtä suosittua kuin rap-musiikki, rokki tai älyvapaa pop, joten ne ansaitsevat enemmän rahaa ja aikanaan työntävät sen pois kuvioista. Perinteiset elintavat? Modernin yhteiskunnan mukaan, kaikki riippuu minusta ja vallastani. Tienaamisen vallasta. Seksuaalisesta vallasta. Sosiaalisesta vallasta. Ei ole tilaa välittää elintavoista jotka ovat toimineet sukupolvien ajan.

(Niinkuin eräs viisas mies aikanaan totesi, löytääksesi onnea et voi suoraan etsiä onnea; sinun täytyy pyrkiä täyttymykseen, joka vaatii että hyväksyt elämän huolimatta sen kurjuuksista ja epätasa-arvoista, ja rakennat kestävän pohjan — perheen, henkilökohtaista saavutusta, vankat, vakaat tulot vaurauden välähdyksen sijaan — koska sen kautta olet pärjännyt hyvin kaiken sen osalta mitä elämä tarjoaa ja löydät onnen elämäsi eheydessä — täyttymystä. Toinen vaihtoehto on jakaa elämä “kivaan” ja “ei-kivaan”, ja tavoitella kivaa, mutta sitten olla omistamatta minkäänlaista käytännön perustaa tulevaisuudelle. Onko se onnea?)

Kuten joku, joka ajattelee vuosituhansien mukaan, asian näkee, nyky-yhteiskunta on rappion ja korruption prosessi, kaikkien niiden hienovaraisten asioiden jotka eivät ehkä ole “kivoja”, mutta tekevät meidät onnellisemmiksi pitkällä tähtäimellä, häviö. Toki on “kivempaa” ostaa muovista roinaa kuin mietiskellä elämän tarkoitusta, ja on kivempaa kuunnella älytöntä poppia kuin klassisia sinfonioita… mutta onko se todella palkitsevaa, vai ontto nautinto joka hälvenee pian? On kivempaa hankkiutua känniin kuin perustaa perhe ja perheyritys, jonka voi siirtää eteenpäin jälkeläisille, ja on kivempaa harrastaa pikaista seksiä kuin työskennellä suhteen eteen. Ja kuka voisi olla kivaa vastaan? …Ellei, tietystikin, tämänhetkinen kiva johda myöhempään suruun — johon ekstremistit uskovat.

Modernissa yhteiskunnassa kukaan ei vaikuta ajattelevan kriittisesti tästä asiasta, joka vahvistaa ekstremistien käsitystä että yhteiskunta ei piittaa, eikä tule piittaamaan, heidän huolistaan. Koska mediamme peittävät meidät kaikkein-jännittävimpien, kaikkein-vaarallisimpien, kautta-aikojen-tärkeimpien tarinoiden tulvan alle, muistimme ovat lyhyitä. Tuloksena, ajattelemme että “ekstremisti” ja “terroristi” tarkoittavat “islamisti-terroristia”. Unohdamme että yhteiskunnassa on muita toisinajattelijoita jotka, koska heidän näkemyksensä eivät olleet suosittuja, tultiin näkemään ekstremisteinä.

On Ted Kaczynski, “Unabomber”, joka huomasi että liberaalit demokratiat ovat itseään onnittelevia ja vakuuttelevia dogmia, jotka eivät koskaan pitäisi itseään laajenemasta kuluttamaan kaikkia maapallon luonnollisia alueita. Malcolm X näki että afroamerikkalaisille voitaisiin antaa poliittisia oikeuksia, mutta eivät koskaan omistaisi itseään väestönä ennenkuin heillä olisi erillinen valtio. Euroopan uusi oikeisto katsoo kulttuurin ja perinteiden katoa Euroopassa ja huomaa että ellei tämä muutu, Euroopan tulevaisuutena on kolmannen maailman siirtokunta, eroamatta osasta Lähi-itää. Kiintoisasti “radikaali” islam näkee saman asian: itsekkyys ei tunne rajoja, ja kun nykyaikaisen liberaalin demokratian päästää kansakuntiin, niistä tulee täsmälleen amerikkalaisten kaltaisia: mielettömän manipuloivia ja tuhoisia ja neuroottisia, mutta halukkaita sotimaan ketä tahansa vastaan, joka edustaa vaihtoehtoa heidän omalle järjestelmälleen — liberaalille demokratialle — ja sen kohtalolle.

Muut olivat yksinkertaisesti kirjoittajia ja ajattelijoita. Sokrates huomautti että demokratia johtaa itsekkyyteen, ja sitten ihmiset ovat miellyttävien kuvien ohjastelemia kun oligarkit pyörittävät yhteiskuntaa tuoton vuoksi. Kumpikaan ryhmä ei ajattele tulevaisuutta, ja niin he yhdessä kulkevat tietämättöminä tuhoonsa, vaikka yleensä oligarkit ovat sellaisia tyhjiä, sitoutumattomia ihmisiä, että kansan, kulttuurin ja perheen menetys ei heitä juuri hetkauta. Joseph Conrad havainnollisti eurooppalaisten hengettömyyttä ja niin, heidän mielipuolista vaurauden tavoittelua; emme luota toisiimme, joten yritämme saada rahaa päästäksemme kauemmaksi toisistamme. F.W. Nietzsche asettui “orjakapinaa” vastaan, jolla hän tarkoitti orjamielisten ihmisten vallankaappausta, tai heidän jotka näkivät vain aineellista mukavuutta ja poliittis-sosiaalista arvovaltaa, mutta saattoivat olla sokeita vuoren kauneudelle, tai sankarilliselle tai jopa askeettiselle teolle.

Nämä kaikki ovat “ekstremistejä” ja joitain älykkäimmistä ihmisistä joita meidän lajimme on tuottanut. Ehkä olisi viisasta että kuuntelisimme? Mutta olemme peloissamme — ja kuinka voisit olla peloissasi kun sinulla on “vapautta” — koska sellaiset ajatukset ovat äärimmäisen epäsuosittuja ja voivat maksaa meille työmme, ystäviämme, kodimme turvallisuuden ja potentiaalisia kumppaneitamme. “Hänellä on huonoja ideoita!” massa huutaa sormea osoittaen, ja lauma ryntää eespäin kumotakseen toisinajattelijan joko aktiivisesti tai passiivisesti, yksinkertaisesti eväämällä häneltä mahdollisuudet. Tämä massan vallankumous rajoittaa äärimmäisyyttä, kuten myös sen luonne pitkän tähtäimen ajattelijoiden filosofiana, ei lyhytnäköisten nautinnon etsijöiden. Jälkimmäiset ovat radikaalisti, äärimmäisesti lukuisampia kuin edelliset.

Jos pitäisi kirjoittaa teesi äärimmäisyydestä, viisainta olisi sanoa: ekstremismi on sen tuottamaa mitä moderni yhteiskunta kieltää, ja heidän näkemys jotka tahtovat välttää sen. Ekstremistit saattavat tappaa teitä muutamia tuhansia siellä täällä, tai voivat tuhota joitain ylihintaisista toimistorakennuksista, mutta loppujen lopuksi he tekevät minkä uskovat olevan meidän kaikkien parhaaksi. Ja keitä me olemme kieltämään heiltä tämän “vapauden”?